Proud of myself!

Elikkä mulle tulthin sanomhan kesken työpäivän, että sinne on jääny kelekka reitille ja sielon hihina paskana. Minäpä reiphana tyttönä annoin asiakkaille uuen kelekan ja lähin itte hihina olalla kattomhan, että missäs päin se riepu oottelee, eikä mitään hajua, että miten se hihina vaihethan :D (Koska en oo koskaan päässy kelekan kimppuun niinko huoltohommissa) Ennen sitä mie poljin lunta lumimuotteihin ja tehin vaikka mitä, mutta onneksi pääsin karkuun korjaan sitä kelekkaa.

Kaasukahavaa säälimättä pääsin sitte viimein potilaan tykö ja kattelin vähän aikaa hävitystä mikä siinä hihinan paikalla pitäs olla:D
Pikasen puhelun isälle soitin ja kysäsin hieman neuvvoja (hävettää myöntää, mutta joo iisi biisi jobi, mutta koittakaa ymmmärtää... en oo koskaan vaihtanu hihnaa!!)
Tunturi raikas, ko kirosin koko paskan alimphan helevethin ja sitte käytin vähän väkivaltaa ja sain sen hihinan paikoilhen ja sain olla ylypiä ittestäni, että olin selevinny siitä iliman fyysistä apua! Jätin potilhan reitille ja ajelin takasin toimistolle rinta rottingilla kertomhan (mies)asiakkaille, että asia hoijjossa!:D ehhehee! Minustaki jotaki iloa! Ja ossaampahan ens kerralla vaihtaa sen iliman ongelmia:)

Illemmalla oli sitte taas teoriatunteja ja ajelin Askasta Luostolle hyvillä mielin ja kohta voisin alakaa taas nukkumhan :)

-Fairytale