Vauvakuume?

J kysy yks päivä multa, että minkä näkösiä meijjän lapsista tulee. Silloinhan vaan nauroin asialle ja sivuutin aiheen aika hyvin. Itehän en oo valmis vielä mitään lasta hommaamaan. Jos äitin jalanjälkiä seuraisin nii oisin vuojen päästä tähän aikaan raskaana. Ajatuski lapsesta saa karvat nousemaan pystyyn. Minustako äiti? Eheei en osaa kuvitella ittiäni työntämässä lastenvaunuja tai vaihtamassa paskavaippoja... 

Mutta toisaalta olishan se aivan ihanaa. Saaha lapsi, jota rakastaa, suojella ja opettaa läpi elämän. Voin vaan kuvitella kuinka emäntä tekis lapsestani prinsessan tai prinssin. Kuinka mummi rakastuis häneen ja kuinka se isänsä silmillä hullaannuttas kaikki pojat tai työt. 

Kuvittelen vain saavani pojan ensimmäisenä, jolla ois isänsä silmät. Rakastan J:n silimä ihan hulluna ja toivoisin, että jos joskus lapsen saamma nii sille siunautuis isänsä silimät. Siitä tulis äitin ja isin prinssi. Sille opetettais, että mitä tarkottaa kaira ja äiti opettais sen olla tekemättä mitään pahaa kelleen tytölle ja suojelemaan ehkä mahdollisesti tulevaa pikkusiskoaan. Täti opettas sille kaiken kelkkailusta ja kilipailemisesta, ko siihen ikkään pääsee. 

Mutta jos tyttö tulis nii voin vaan kuvitella kuinka se olis isin prinsessa, joka saa kaiken pelkillä silmien räpyttelyllä ja kuinka se kiertäis vanhempansa "kierosti" pikkurillinsä ympärille. Opettasin sille kaiken, mitä oma äitini on mulle opettanu ja hieman lissääki.

Äitin kans tästä juttelimma tänhän ja oon miettiny sitä koko päivän. Miltä tuntuis tulla äidiksi? Onko se niin ihanaa? Olisko sinun ja lapsen välillä samanlainen side ku mulla on omaan äitiin? Osaisinko rauhottua ja kasvattaa lapsestani kunnon ihmisen? Epäonnistuisinko siinä samalla lailla ja olisin yhtä vieras lapselleni ku isäni mulle? En todellakaan halua samanlaista elämää omalle lapselleni mitä oon itte joutunu kokemaan. Se että omaa isää ei tunne kunnolla, on ehkä maailman hirvein tilanne. Sie tiijät, että se on sinun biologinen isä, mutta siet tunne sitä yhtään ja siet tunne isääsi kohtaan mitään muuta ku syvää vihaa. 

Tällä hetkellä Sodankylässä aika moni tuttu oottaa lasta tai on saanu jo semmosen. Onkohan tää massan tuomia paineita ku alan miettiin tämmöstä? Onko se nykyään muotia saaha lapsi näin nuorena? Pitäiskö minunki hommata ko muukki? Mitä mie oikein ajattelen? Onkohan mulla vauvakuume? Mikä minua oikein vaivaa? En oo koskaan ennen ees vakavasti harkinnu lapsen saamista. Enkä tiiä kyllä että harkittenko nyttenkään. Tulevan lapseni kannalta on hyvä ettei sitä oo tiedossa vielä pariin vuoteen? 

Kolome vuotta sitte on vissiin runosuoni sykkiny ja lapsesta haaveiltu? Tai sitte yritetty löytää elämälle joku tarkotus.

Lapseni

Pieni ihminen katsoo minua.
Sen suuret,
kauniit silmät loistaa rakkautta.

Hymyilen varovaisesti pienokaiselle.
Se hymyilee takaisin.
Nostan lapsen syliini, suukotan hänen otsaansa.

Niin kaunis, 
niin viaton,
niin tietämätön.

Rutistan häntä sydäntäni vasten.
Lapseni kasvot kääntyvät minua kohti.
Hän hymyilee säteilevästi.

Kaunokaiseni muistuttaa ulkonäöltään isäänsä.
Keinutan lapseni uneen,
kerrankin sisälläni on lämmin.>

24.08.2011

-Fairytale

Rakkauteni

Nyt aattelin sitte kertoa hieman tarkemmin tästä elämäni rakkaudesta. 

Oon tienny/tuntenu J:n viimevuojen syksystä asti, jolloin yhteiset kaverit pyysi minua sille porukalle kuskiksi. Ja tottakai mie lähin, ko en voinu olla kieltäytymättä. Aina silloin tällöin oon kuskina J:lle ollu ja eikä niinkään olla oltu palioa tekemisissä. Tämän vuojen puolella ollaan sitte oltu pikkuhiljaa enemmän ja enemmän tekemisissä. Huhtikuun 1. 2014 ja vuorokausiki oli jo melkein vaihtumassa ko herra mulle viestiä laitto ja kysy, että lähethänkö kattoon tähtiä. Tottakai aluksi vaan naureskelin asialle ja vitsailin jutulle. Olihan aprillipäivä vielä ja en silloin voinu luottaa, että tää puhuis totta. Kauan aikaa se siinä yritti mulle uskotella että haluaa tähtiä lähtiä kattoon minun kans ennenko lämpenin ja myönnyin. Eihän sielä mitään tähtiä kyllä näkyny mutta ajatushan se on kaikista tärkein:) Sen jälkeen ollaan oltu jokapäivä yhteydessä ja tekemisissä.

 Vieläki tulee se sama fiilis vattanpohojaan ko hellua katon. Semmonen pikkunen ihastumisen tunne tulee aina uudelleen ja uudelleen. Ensimmäinen poikaystävä jonka oon vieny porukoille näytille ja jonka kans ei tuu sitä surullisen kuuluisaa sitoutumiskammoa. (Krapula Keskustelulle terkkuja että oon selättäny sen "Prinssi Charmikas" -taudin viimein!:) ) Jonka kans voin olla oma itteni ja kertoa tälle kaiken. Se ymmärtää ja haluaa auttaa aina ko mahollista. Vaikka meillä onki huomattavasti ikeroa nii en tunne itteäni mitenkään nuoremmaksi tai J:tä vanhemmaksi. Molemmat antaa toiselle tilaa ja omaaki aikaa jos on tarve. 

Oikeestaan tää on ainoa suhde mulla jossa oikeesti voin hyvin ja oon onnellinen. Olen löytäny ittelleni täydellisen miehen jota rakastan maailman eniten. En vois kuvitella ennää rakastuvani kehenkään näin. Miehiin luottaminen on ollu mulle aina tosi vaikiaa ja en luota sydäntäni ko semmosen käsiin jonka tiiän ja oon varmistanu ettei se sitä varmasti riko. 

Nyt olen onnellinen ja pietän kyllä tästä kullasta kynsin ja hampain kiinni <3

Kaunis hymysi, suloiset silmäsi saavat sydämeni sykkimään.
Kätesi kädessäni lämmittää mieltäni.
Ollaan yhdessä ikuisesti,
en karkaa koskaan viereltäsi.

Yhdessä kävellään auringonlaskuun
toisiamme rakastetaan maailmanloppuun.
Pidän sinusta kiinni ainiaan.

Sylissäsi on hyvä olla.
Nyt ei tarvikkaan karata maan alle.
Suudelmasi saa minut lentämään taivaaseen.
En voi enää rakastua vastaavanlaiseen.

Olet nyt elämässäni tässä.
Pidä minua sylissäsi lämpimässä.
Olet se oikea
oot täydellinen, etkä pyöreä taikka soikea.

Sinä olet minun, 
et kenenkään muun misun.
Kauan susta haaveeilin.
Nyt saan sut mun halauksiin.

-Fairytale-

Friends forever

Ensiksi! Antakaa anteeksi! Oon ollu ihan hirviä.... Toiseksi mulla on "tosi hyvä" tekosyy siihen... Elikkäs oon nyt vuojen sisällä kerenny tehä vaikkas mitä. Muuttaa, valmistua matkailupalvelujen tuottajaksi, löytää elämäni rakkauvven jne jne. Mutta aattelin taas kirjotella tänne tunteistani ja ihmisistä jokka jaksaa olla minun tukena ja tykkää minusta just semmosena ku oon.

Tässä vuojen aikana kolome ihmistä on päättäny hylätä minut hellun tai jonku muun takia. Kaks niistä valitsi tottakai mielummin hellun ko kaverit. Yks taas.... no viina ja kaverit palion tärkiämpiä ko oma lapsi. Tämä herra ei ees tullu tähän asti elämäni tärkeimpään juhulaan... Valmistujaisiini.

Mutta jospa palataan niihin jokka ei toivottavasti ainakaan koskaan tuu hylkämään minkään edellämainitun takia. Nämä ihimiset jaksaa minua, ne on aina piristämässä, pitämässä hauskaa ja on aivan mahtavaa seuraa. Näitä en vaihtais kehenkään! Ja niinku edellisessäki tämmösessä jutussa nii nämäkän ei oo missään tärkeysjärjestyksessä.

                                                                     Lempparini!

S: Voivoi kohta 13vuotta tuntenu tämän lempparin! Voin sanoa, että tämän kans ollaan naurettu, tapeltu, itketty, masennuttu, hulluiltu ja tehty vaikka mitä. Tälle mie voin aina soittaa jos joku vaivaa. Sinun pölijyyksille saa aina nauraa! Ei koskaan suutu ja on melkein aina ilonen! Tosi tärkiäksi tullu nyt tässä parin vuojen aikana ja mie toivon, ettei mejän ystävyys lopu koskaan koska tämmösiä helmiä löytyy harvasta!

J: Elämäni tärkein mies tällä hetkellä! Ja toivottavasti tulevaisuudessakin. Ollaanhan me tunnettu jo melekein vuosi, mutta vasta pari kolome kuukautta hellusteltu. Tämän seurassa ei palioa masennuta. Ihana, rakastava ja tuommoonen perussuomalainen mies. Ei parempaa voi löytää enkä kyllä haluiskaan. Aina ko näjen tämän ihimisen nii tuntuu etten pysy paikallani, mahanpohojasta ottaa ja ei tiiä mitä sanois tai tekis. Maailman ihanin rakkaus<3    

 

P: Sinusta oonki jo kirjottanu blogiini, mutta en saa sinusta tarpeekseni! Yläasteesta asti oot vierellä kulkenu. Sinun kans on ollu ala- ja ylämäkiä, mutta silti oot vaan pysyny siinä! Oon aina onnellinen sinun puolesta! tapahtu mitä tapahtu. Jaan kanssas kyyneleet, naurut ja raivoamiset. Sinun kans saa parhaimmat naurut ja hulluimmat ideat. Tää mimmi vaan paranee ajan myötä! Siitä paljastuu aina uusia puolia ja sen kans pystyy olemhan oma ittensä! Ei vois toivoa parempaa tyttökaiffaria<3

S: Köpö! Maailman herttasin ihiminen! Voidaan oikeestaan kiittää sitä yhtä hullua, että meistä tuli läheisiä! Kemmanen lapsi joka sulattaa ainaki minun sydämen! kuinka monesti sulle oon nauranu ko oot kännissä toheltanu ja kuinka palion sitä olhan toisille vittuiltu:) Vaikken sitä näytäkhän nii oot mulle kuitenki tosi tärkiä! Onneksi oot olemassa. En olis varmaan selvinny henkisesti palioa mistään tuossa vuojen alussa.

T: Hellunen poitsu! Kuuluu minun kultapoikiin <3 Aina nii hassut jutut ja nii symppis ettei toista. Jokatytön unelmapoika! Aivan varmasti! Oon ylpeä, että oon saanu tutustua tähän ihanaan ihmiseen. Ei varmaan oo ryyppyretkeä ilman sinua. Tunnelman nostattaja ja aina tuommonen partyboy;D Tuun kattoon sinua sitte inttiin!!

V: Yks kultapojista kans! Semmonen köpö tinkaaja jonka kans vittuilu nousee aivan uuelle tasolle. Pitää olla aina pelastamasta milloin mistäki paikasta. Tärkiä ja ihana kaveri josta en hevillä luovu! Tämäki inttiin lähössä nii on syytäki mennä käymään sielä.

J: Kämppis, vaimoke, bästa kompis, mi puta yms. Tälle en vaan osaa olla vihanen! Oon yrittäny monestikki. Tykkään ihan hulluna! Liian palion koettu ja nähty tässä vuojen aikana! Ootan hulluna mejän bulgarian matkaa ja yhteisiä hetkiä lisää. En luovu sinustakaan heleposti! Elä huoli:) Ihminen jonka seurassa saan olla oma itteni ja saan sanoa mielipiteeni suoraan ilman että joudun katumaan niitä. Oot hullun tärkiä ja rakas!

J: Yläasteesta alakaen tunnettu! Vaikka samalla luokallaki oltu kolome vuotta nii vasta nyt parin vuojen sisällä ollaan tutustuttu paremmin. En unoha koskaan sitä ko kerroit muunissa nii ihanasti rakkaudesta ja siitä kuinka sie sen aattelet. Kuinka palion ollaan juteltu henkeviä. Molemmat auttanu toisiaan suhdesotkuissa yms. Oot aivan ihana kultapoika! Inttipoika sinustaki tulee... Oot hirmu tärkiä, älä katoa koskaan.

Olis niin monia kavereita, lemppareita ja ystäviä joista kertoa ja ylistää. En kuitenkaan viitti ihan kaikkia täänne laittaa. Oon kiitollinen siitä, että mulla on ympärillä tämmönen joukko! Oon aina yrittäny piettää kaikki mukana, mutta ihmeisiin en pysty, joten joitaki on tippunu matkasta. Jotkut omasta tahdostaanki. Toisaalta niiden lähteminen minun elämästä on antanu mulle mahollisuuen tutustua näihin ihaniin ihmisiin. Kiitos niille jokka oikiasti jaksaa kuunnella minua!

-Fairytale